Kansitaide WelicoRuss
Apeiron
MCD
[ CD-Maximum ]

( 5½ )
01. Apeiron
02. K dal'nim miram
03. Blud Flower
04. Slava Rusi
05. Slava Rusi (version 2)
06. Slavyanskaya sila
07. Sotsvetie vselennoy

Kesto: 32:39

Saatekirjeet herättävät harvoin mielenkiintoa, mutta venäläisen WelicoRussin kohdalla esitetty väite "yhdestä Siperian skenen kovimmasta metallibändistä" kuulostaa sen verran viileältä, että uteliaisuuteni herää.

Bändin musiikki ei kuitenkaan ole aivan niin "out there" kuin Siperia, sillä Apeiron-minillä on kyse ennemminkin melodisen death metalin, pakanametallin ja sinfonisen black metalin universaaleista nuotinnoksista. Kuten saate lupaa, osoittautuu WelicoRuss siinä mielessä maailmanluokan bändiksi, että se on kaikissa esittämissään tyyleissä niin soundillisesti kuin sovituksellisesti kitkaton, taidokas ja parhaimmillaan jopa iskevä. Sinänsä itse kappaleista on vaikea saada irti mitään sen suurempia säväreitä, sillä maailma on istuttanut WelicoRussin musiikkiin myös kourallisen konventionaalisuutta.

Apeironilta löytyy verrattain paljon instrumentaalisia osia, mikä välillä ihmetyttää, välillä ilahduttaa. Esimerkiksi Blud Flowerin kitarasooloilu on tyylikästä kuunneltavaa, kun taas K dal'nim miram herättää haaleampia tuntemuksia. Levyn - vaikka nyt sitten mini-cd:n - rakenteen kannalta on hieman epäilyttävä ratkaisu heittää avausraidan jälkeen peräkkäin ensin kaksi instrumentaalia ja sitten kaksi versiota samasta biisistä. Toki Slava Rusi -versiot eroavat toisistaan valtavasti ensimmäisen ollessa modernilla tatsilla etenevää folkahtavaa pakanametallia ja jälkimmäinen lähinnä pianon ja orkestraatioiden varassa kulkevaa kaunista, naislaululla varustettua tunnelmointia. Tämä Slava Rusin kakkosversio onkin lopulta levyn hienoin kappale.

Kun Slavyanskaya silassa heitetään silmään vielä voimakas teknomusavaihe, niin kokonaisuutena Apeiron on väkisinkin pirstaleinen. Kyseinen kappale on muutenkin varsin sattumanvarainen, eikä siis mitenkään onnistunut kokeilu. Jos saatekirje olikin oikeassa tietynlaisen laadukkuuden suhteen, niin se on totaalisen väärässä siinä, että bändi olisi muka löytänyt oman selväpiirteisen tyylinsä. Joku voisi toki kutsua WelicoRussia avantgardeksi, mutta sellaisena se ei vastaavasti olisi kovin kiinnostavaa.



02.04.2010, Antti Korpinen
http://www.welicoruss.com http://www.myspace.com/welicoruss Kerro kaverille Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 741
Palaa »
 
Bookmark and Share