Mitä saadaan kun yhdistetään Danzig-henkinen vokalointi The 69 Eyesin estetiikan ja musiikin kanssa? Yliteatraalista goottirockia, jonka tahdissa on hyvä katsella The Crow –leffan jatko-osia samalla kun teippaa Twilight-elokuvan Edward-julisteita seinillensä.

Losangelesilaisen Kristopher Domminin sukunimeä kantavan yhtyeen debyyttijulkaisu on kyllä viimeisen päälle hiottua hittikamaa, joka kolahtaa epäilemättä teiniromantiikasta diggailevaan kohdeyleisöönsä, jolla angsti pysyy hallussa. Teemallisesti Love Is Gone on jo nimeään myöten semmoista nyyhkytystä, että yksi Nessupaketti ei riitä koko levyn kantimiksi.

Musiikillisesti Love is Gone on sitä perusgoottirokkia, johon on otettu viitteitä myös vanhemman koulukunnan meingistä. Dark Holiday puolestaan on kuin valmis The Baseballsin versioitavaksi. Muuten mennään "What Would Danzig or The 69 Eyes Do" –kaavalla.

Eipä siinä mitään, kyllä tämän levyn tahdissa on hyvä yläkoululaisen kokea synkkää ahdistusta. Kohderyhmän ulkopuoliset voivat kanssa ahdistua Domminin musiikista, mutta varmasti eri syistä kuin Kristopherilla oli tarkoitus.