Sinbreed jatkaa Saksan ansiokasta power metal -perinnettä ja osoittautuu jo keltanokkana hyvinkin päteväksi tapaukseksi. Jos jotain vaikuttajia Sinbreedin takaa pitäisi arvailla, voisi tikka osua Helloweenin lisäksi Blind Guardianiin. Kitaristi Florian Laurin onkin onnistunut paitsi sävellysosastolla, myös miehistön rekrytoinnissa, sillä ennen kaikkea bändille äänen antava Herbie Langhans (Seventh Avenue) on hyvinkin pätevä, sopivan rosoisen äänen omaava vokalisti. Itse asiassa miehen ääni ei jää kauas sellaisten mestarien kuin Jorn Landen tai Pasi Rantasen vetoavuudesta.

When Worlds Collidella ei vältellä uljaan tarttuvia melodioita, ylväitä taustakuoroja, rapean taidokasta kitarointia tai kipakkaa tempoa, mutta Sinbreed osoittaa onneksi pystyvänsä myös raskaampaan ja suoraviivaisempaan ilmaisuun. Paikoin, esimerkiksi levyn parhaimmistoon kuuluvassa nimiraidassa, bändi läheneekin Thunderstonen parin ensimmäisen levyn aikaista materiaalia. Muita hittiraitoja ovat ainakin Enemy Lines ja Dust To Dust, joista etenkin ensimmäinen osoittaa, että Sinbreed on eniten minun mieleeni silloin, kun temporuuvia vähän löyhennetään. Toki niistä nopeammistakin raidoista iloa irtoaa.

Kenties levyn taso notkahtaa himpun verran Infinity's Callissa, joka on yksinkertaisesti turhan tavanomainen, iloluonteinen ja neoklassista soolonpätkääkin esittelevä power metal -ralli. Myös Arise kuuluu levyn heikoimpaan neljännekseen. Onneksi levy pelastautuu majesteettisesti keskitempossa etenevällä, hienosti kuoroja hyödyntävällä Salvationilla. Kovimmat power metal -diggarit voivat korottaa numeroa ainakin yhdellä kokonaisella, mutta yleisemmin ottaenkin When Worlds Collide on pirullisen laadukas, tasapainoinen ja iskevä kiekko.