Black metalin saralla mahtuu genreen yrittää jos jonkinlaista, eikä ääripäissä olevien rajojen venyttely tai rikkominen ole millään tavalla ennen kuulumatonta. Kuten monesti raja-aitojen kanssa, aina lopputulos ei ole sieltä maireimmasta ja onnistuneimmasta päästä. Tästä "hyvänä" esimerkkinä käyköön kreikkalaisen Unholy Ritualin debyyttilevy Rex Mundi.

Jo vuodesta 1997 kasassa ollut yhtye ei ole syystä tai toisesta aiemmin ehtinyt tai voinut levyä vääntää, ja jos minulta kysyttäisiin syytä miksi ei, jo tämän teoksen perusteella voisin osoittaa bändin kyvyttömyyttä tehdä edes keskitasoisesti siedettävää metallia. Jossain on ironiantaju kohdallaan, sillä viat tulevat esille jo kansiteksteistä: levy kun on väärinkirjoitettu kansien kylkiin. Kun hopeakiekon paiskaa soittimeen, herää kysymys: kuka helvetti haluaa tällaista kuonaa edes julkaista? Lyhyesti tiivistettynä: Unholy Ritual on kuin ö-luokan Cradle of Filth / Dimmu Borgir -ripulia - enkä sano tätä mitenkään edellä mainittuja yhtyeitä syrjien.

Ilman koskettimiakin levy olisi melkoisen väsähtänyttä diipadaapa-meteliä, jossa yläastelaistasoiset rävellykset vetävät jotain viiden pennin "bläkkistä" tuplabasarit paukkuen. Soittotaito on varmasti kohdallaan, mutta biisinkirjoitus- ja sovitustaitoa ei ole sitten nimeksikään. Kun päälle on vedetty todella tökeröä, kornia ja myötähäpeää aiheuttavia "syntikkavalleja", nousee puna korviin asti. Koko levy on kuin antiteesi sanalle tyylitaju tai käsitteelle "hyvä black metal".

Aivan kuin soppa ei olisi tätä myöten valmiiksi mätä, on loppu sörssitty rumpusoundien osalta sen luokan tietokonerumpaloinniksi, että näiden jätkien äitejäkin hävettäisi. Kitarasoundit ovat sentään kelvolliset ja vaikka laulupuolen rääkynä/raakkuna/kirkuna ei maukasta olekaan, sen silti kestää. Mutta ne koskettimet... Onko tämä sitä kuuluisaa sirkusmetallia? Unholy Ritual, esitän teille pyynnön: lopettaa musiikin tekeminen tai painukaa kokeilemaan uraa Idols- tai X-Factor-ohjelmissa - (black-)metallin tekemiseen teitä ei ole selvästikään tarkoitettu. Irtopisteet bändille siitä, että levy ei ole tämän pidempi, eikä se piinaa kuin suurimman osan ajasta.