Parin vuoden ikäinen Igneous Human lataa kehiin debyyttialbumiaan. Pahaenteinen raskastelu ei vain löydä missään vaiheessa punaista lankaansa, vaan polkee paikallaan kuin tulpaton mopo. Yhtye yhdistelee kitaravetoista ja synkkää melodista deathia, rouheampia rock-vaikutteita ja löytyypä paikoitelleen pienoinen ripaus mustanpuhuvaa meloblackiakin. Viimeksi mainitun tuon esiin lähinnä hyvin lievästi Dissectionilta kalskahtavien vivahteiden varjolla.

Joka tapauksessa Pyroclastic Storms on kaikin puolin erittäin tylsä levy. Siinä ei ole suoranaisia hittejä, ei erityistä tarttuvuutta, eikä oikein mitään maininnan arvoista, joka erottuisi levyn massan ylitse. Tylsää ja lähes päämäärätöntä keskitempojunttaamista heikoilla nyansseilla, vaikka yritystä ja potentiaalia olisi selvästi parempaakin. Levyä useaankin kertaan kuunnellessa ei yksinkertaisesti jää mitään erityistä mieleen. Ruotsia voi syystä pitää monilta osin laadukkaana metallimaana, joten sillä varjolla tämänkaltaiset levyttämään päässeet rimanalitukset tuntuvat jopa hivenen omituisilta.