Vuonna 2006 täyspitkän albumin mitassa debytoinut ruotsalaisbändi Dawn of Silence edustaa perinteistä melodista metallia, jossa melodiat ja laulaja ovat paljon vartijoina. Onko Wicked Saint or Righteous Sinner sitten hyvää paskaa vai kökköä kauneutta?

Jos avausraita menee vielä vähän ohi, tuntuu kakkosraita jo hyvinkin vahvalta biisiltä, mitä nyt sen kertosäe muistuttaa pirun paljon kotimaisen Machine Menin debyytiltä löytyvää Silver Dreamsiä. Eipä tuo ole toisaalta ihmekään, sillä niin Machine Menin kuin Dawn of Silencenkin taustalla vaikuttaa voimakkaasti muuan Iron Maiden. Rautaneidosta puheen ollen nelosbiisi In Quest for Life ja ennen kaikkea sen alku onkin silkkaa simppelimpää Maidenia. Selkeistä vaikutteista huolimatta - tai ehkä niistä johtuen - on itse asiassa kakkosveisun ohella levyn parasta antia.

Lätyltä on vaikea löytää varsinaisesti huonoja raitoja senkään takia, että Patrik Johanssonin komea lauluääni saa biisit kuulostamaan paikoin paremmilta kuin ne oikeasti ovatkaan. Etenkin silloin kun Johansson pääsee käyttämään äänialansa keskirekisteriä, nousevat biisit parhaimmillaan ylvääseen lentoon. Esimerkiksi Crucifiressä viimeisen silauksen tekee vielä upea Halford-kirkaisu. Keskimäärin itse sävellykset menevät kuitenkin niin yleismaailmalliseen ja tavanomaiseen melometallin kategoriaan, että niiden täytyisi olla vielä kaksin verroin näin komeita ja sulavia, jos ne haluaisivat olla todella merkityksellistä musiikkia.