En ole varmasti ainoa, joka joutui 1990-luvun puolivälissä tanskalaisen Saturnus-yhtyeen Paradise Belongs to You -debyytin hurmaamaksi. Vaikka noihin aikoihin surumielinen doom/death metal ei ollutkaan enää mikään uutuusgenre, levyn unenomainen tunnelma iski jonnekin alitajuntaan. Tätä temppua Saturnus ei pystynytkään sitten toistamaan seuraavilla albumeillaan - liekö syy kitaristi Kim Larsenin poistumisesta takavasemmalle loistavan neofolk-orkesterinsa Of the Wand and the Moonin seuraan.

Larsen on nyt kuitenkin palannut. Jo vuonna 2002 kasattu Black Wreath sisältää Larsenin lisäksi laulaja/rumpali Peter Mesnickowin ja basisti Dave Müllerin, ja kolmikko on haudutellut hitaasti debyyttiään: levyn biisinelikko kirjoitettiin vuonna 2006 ja studioon päästiin vasta 2008. A Pyre of Lost Dreams on kuitenkin niin ajatonta materiaalia, että vuosien kulumista ei huomaa – päinvastoin levy tuntuu tuovan tuulahduksen juurikin Paradise Belongs to Youn suunnalta.

Mikään selkeä jatkumo levy ei tietenkään ole, vaan vartin mittoihin venyvät kappaleet ovat suuntautuneet enemmän funeral doomin seuduille. Surumielisiä melodioita ja rouheampia hetkiä ei kuitenkaan kaihdeta, ja niinpä A Pyre of Lost Dreams ei ole silkkaa meditatiivista syöveriä, vaan kappaleet herättelevät mukavasti aika ajoin. Myös Larsenin kokemus Of the Wand and the Moonissa tuo mukaan varianssia erilaisten syntikoiden ja akustisten kitaroiden muodossa, ja myös sadepäivän ankeutta kuvaava ambient-päätös Niđstöngkin puolustaa hyvin paikkaansa.

Joskus A Pyre of Lost Dreams taantuu hieman liikaakin epätoivon tiellään, mutta yhtye pystyy aina tuomaan mukaan jonkin uuden elementin tai melodian, joka nostaa nämä mammutit ylös suosta. Esimerkiksi The Black Holes of Your Mindin lopussa kaunis viuluhuokailu siivittää matkaa, kun taas Nocturnal Dominionin yöllistä maisemaa sävyttää Larsenin upean yksinäinen kitaramelodia. Myös Larsenin (?) puhtaat laulut luovat hyvää kontrastia Mesnickowin voimakkaalle mutta hieman tavanomaiselle murinalle samalla tapaa kuten raskaat riffit saavat uusia puolia lakonisemman taustakankaan viitekehyksessä.

A Pyre of Lost Dreams on siis osittain tyypillinen funeral doomia ja death/doomia sekoitteleva levy, joka tuskin nousee genrensä perusteokseksi. Kaikesta huolimatta Black Wreathin tyylitaju ja kokemus yhdistettynä sopivalla tahdikkuudella esiin nouseviin lisäelementteihin tekevät levystä tunnelmallisen ja ennen kaikkea tunnetta välittävän kuunteluelämyksen.