Cathedralilla ei päätä pakota. Doom metalin ja 70-lukuhenkisen rockin messiaat purskauttavat junnaavan intron jälkeen kuulijan korviin sellaisen psykedeliapaukun, että kaleidoskooppiset värikimarat vain tuikkivat tajunnassa. On rockia, on raskautta, mutta on myös henkeviä lauluosioita ja kuumeista nostatusta. Puhutaanko tässä nyt doom metalin The Beatlesista???

Lee Dorrianilta ja kumppaneilta on kyllä voinut odottaa vaikka mitä, mutta tämä yhtyeen 20-vuotista uraa juhlistava tuplalevy vetää skaalan uusiksi. Cathedral on ottanut ennakkoluulottoman asenteen, ja niinpä vaikka itse perusrunko – Gary Jenningsin rouhea kitarointi ja takapirukaksikko Leo Smee – Brian Dixonin juureva taustatuki – pysyykin, itse kappaleet ottavat koko ajan uusia suuntia. Cats, Incence, Candles & Wine kuulostaa esimerkiksi paikoin Blurilta – siis mitä vittiä?

Onneksi vanhat ketut ovat keittoa sekoittamassa, ja niinpä The Guessing Game pysyy hyvin näpeissä. Kappaleet tuovat pintaan aivan uusia mutta silti luonnollisen oloisia puolia Cathedralista, ja esimerkiksi Death of an Anarchistin melankolinen doom-voivottelu toimii mainiosti. Casket Chasers ja muutama muukin veisu sisältävät taas brittihevin perintöä. Omaa Cathedral-perintöä edustaa Requiem for the Voiceless, jonka tuomiohenki voisi olla suoraan Forest of Equilibriumilta.

Cathedralin moukari iskee myös pariin kertaan varsin vinoon, kun jamittelevat kappaleet jäävät kasaksi epämääräisiä hetkiä, joissa on ideanpoikasta mutta ei tarpeeksi pitkälle jalostettua visiota. Levy myös osoittaa, että vaikka Dorrian onkin mies paikallaan esittäessään härskiä ja maanista manaajavelhoa, ei todellisia laulunlahjoja hänellä paljoa ole. Onneksi esimerkiksi alussa mainittuun Death of Dreamsiin on saatu 70-luvun folk-bändi Mellow Candlesta Alison O’Donnell tuomaan huuruista herkkyyttä.

Maittava on siis tämä synttärikakku loppujen lopuksi. Cathedral on jo sementoinut statuksensa niin vahvasti – ja aivan omin ansioin – että kunnon revittely on täysin oikeutettua. Kun onnistumisprosentti The Guessing Gamella on vielä näinkin kova, voi vain pistää Cathedralin historiikkia luotaavan Journeys into Jaden soimaan ja toivottaa bändille loistokkaita seuraavia vuosikymmeniä.