Sähköisen musiikin genre on kovassa käymistilassa: nouseva kansansuosio saa uusia yrittäjiä tunkemaan esiin kuin sieniä sateella, ja musiikillisia rajoja haetaan vähän joka suunnasta. Tilanne muistuttaa hakematta 90-luvun loppupuoliskoa ja black metal -buumia jolloin oli jotain hyvää, jotain huonoa ja paljon paskaa.

Cyberrokiksi musiikkiaan kutsuva The Rabid Whole yhdistelee kitaraa, sähkösoundeja, samplereita ja drum'n'bassia cocktailiksi joka on selvinpäin lähinnä ärsyttävää, ja taasen pakokauhua aiheuttavaa tahdistuskännissä: tiedättehän tilan jossa silmiä pitää räpsytellä pyörivän tv-kuvan malliin pystyäkseen tahdistamaan itsensä ympäröivään maailmaan.

Vaikka kovin samansuuntaista musiikki kanadalaiskumppaninsa kanssa onkin, onneksi tämä ryhmä on sentään hieman helpommin lähestyttävä kuin taannoin korviani raastanut Left Spine Down josta ei juuri hyviä puolia löytynyt. The Rabid Wholen musiikki sisältää suorastaan runsaasti koneistusta, jota ryyditetään reippaasti lähinnä
päämäärättömiltä kuulostavilla kitaroilla joiden arvo lienee siinä, että ruutupaita pitää kaivaa jälleen esiin  alternativekaapista. Laulupuoli hoituu jonkin todella geneerisen kuuloisen Radio Rock -listoilla soivan nykybändin malliin, eli lähestulkoon kuka tahansa voisi olla puikoissa eikä sillä olisi minkäänlaista merkitystä
mihinkään.

The Rabid Whole kuuluu kastiin josta ei löydy melodioita saati tarttumapintaa sen enempää kuin suomalaisesta veteraanipoliitikosta, mutta onnistuu geneerisimmän loungechillailunsa aikana sulautumaan tapettiin lähestulkoon huomaamattomasti. Jotain mikä tällä tasolla laskettaneen positiiviseksi asiaksi.