Vuonna 2007 debytointinsa eponyymillä mini-cd:llä tehnyt Sacrilegious Impalement -nelikko on saanut vihdoin valmiiksi ensimmäisen täyspitkänsä, itse asiassa jo vuoden 2009 puolella. Tyylinsä puolesta kehitysaskelia eteenpäin ottanut Cultus Nex esittelee black- ja death metalia yhdistävän kokonaisuuden, josta ei mustanpuhuvuutta ja pahaenteisyyttä puutu.

Siinä missä edeltävä materiaali putosi enemmän tai vähemmän pelkän black metalin puolelle, edustaa täyspitkä sekasikiöisempää muotoa, mutta vain hyvässä mielessä. Riffeiltään tosin materiaali yhä kallistuu enemmän viiltävän ja tummasävyisen menon puoleen, muttei yhtä selvästi kuin ennen. Vaikka moni hybridihenkinen bändi niin sanotulle puristikamalle monesti häviääkin, tunnutaan tässä menneen oikeaan suuntaan. Lienenkö sitten yksin assosiaationi kanssa, mutta jollain tapaa Cultus Nex tuo mieleen kotimaisen dm-tapauksen, Lie in Ruinsin toistaiseksi ainoan kokopitkän.

Eniten levyssä miellyttää pahansuopien riffien rinnalla sen tasapainoisuus ja yksitoikkoisuuden liki täydellinen torjunta. Bändi ei ole sortunut sen enempää nopeisiin kuin hitaampiinkaan kappaleisiin, vaan molempia osasia tarjotaan sopivassa suhteessa. Omia makunystyröitä tosin hitaat osiot miellyttivät  nopeita enemmän.

Hyvistä riffeistään ja tyylitasapainottelusta huolimatta Cultus Nex ei yllä erinomaisuuteen. Sen mietona heikkoutena on hieman turhankin tavanomainen ja ennalta arvattava biisikattaus, joka ei niinkään uusia ideoita tarjoa, vaan tyytyy kierrättämään vanhaa hyvää. Tämä ei ole suuri pahe, sillä mielummin sitä ottaa tukun hyviä vanhoja ideoita, kuin nipullisen uusia, mutta toimimattomia. Ja onhan mustasävyinen soundimaailma sinänsä kohdallaan, kuten on myös levyn rääkynän ja örinän keskinäinen vokaalianti. Yksioikoisesti sanottuna hyvä tekele.