Tuvalun kolmosalbumi on yhtyeen oman kuvauksen mukaan seitsemän viikon työn tulos ja sen avaimena toimii seitsenjakoinen rytmiikka. Levyltä saakin odottaa hieman äkkivääriä ratkaisuja, jotka ovat sukua niin The Mars Voltalle kuin King Crimsonillekin. Esimerkiksi 13-minuuttisessa Pimeys on ystävä -veisussa seikkaillaan niin Discipline-levyltä tuttujen, frippmäisesti nyrjähtäneiden kitarakuvioiden ja rytmiikan kuin avaruusmaisen ambient-fiilistelyn parissa.

Bändin nimeä kantava lätty onkin erittäin haastavaa kuunneltavaa. Kappaleisiin on vaikea saada otetta, koska ne eivät sisällä juurikaan tarttuvia melodioita tai muita tavanomaisia kappaleen kiinnekohtia, kuten selvärakenteisia ja -rytmisiä riffejä. Kuten Tuvalun kohdalla on aikaisemminkin mainittu, ovat vokalisti Annina Antinrannan laulut ja sanoitukset mielipiteitä jakavia. Naisen ääni on ensinnäkin aika erilainen kuin mihin tällaisen tapahtumarikkaan modernin progevääntelyn parissa on tottunut. Myös laulumelodiat kuulostavat paikoin väkinäisiltä, kuten esimerkiksi kakkosraita Parahin Nikolassa, jossa niin epätasainen rytmiikka kuin sävellajikin asettavat omat haasteensa laulumelodioille. Nyt ne tuntuvatkin hieman irrallisilta hahmotelmilta itse biisiin nähden.

Itselleni levyn parasta antia ovat ehdottomasti sen rauhallisemmat hetket Tulvien jälkeen -biisin malliin. Bändi luo hienosti pohdiskelevan tummia äänimaisemia ja myös Antinrannan laulu kuulostaa huimasti luontevammalta hieman bethgibbonsmaisissa taajuuksissa sumuillessaan. En sitten tiedä, tuntuvatko tällaiset tunteikkaasti viipyilevät biisit bändistä itsestään turhan helpoilta ja ilmeisiltä, mutta mielestäni juuri ne ovat levyllä kaikkein taidokkaimmin sävellettyjä. Valkoinen sumu nousee -raidan kaltaiset hätäisemmät biisit kuulostavat omiin korviini yksinkertaisesti päämäärättömiltä ja tarpeettomasti kiirehtiviltä. Tuvalu on haastavuutensa ansiosta läpeensä mielenkiintoinen albumi, mutta Tulvien jälkeen- ja Pakenevan veden voima -biisien tyylisten, hienosti kärsivällisempien hetkien jäädessä levyllä pikkuveljen asemaan jää albumikokonaisuus itselleni väkisin etäiseksi.