Kuvittele Valkeakoski, tuo paperitehtaiden keidas ja jalkapallojoukkue Hakan kehto, 1990-luvun alkupuolella. Kuvittele kaupunkiin viisi turhautunutta nuorta, jotka päättävät purkaa aggressioitaan musiikkiin: ensiksi pojat veivaavat punkia, joka alkaa saada lisää sävyjä niin grindcoresta, heavy metalista kuin doomistakin. Yhtye nimetään punk-henkisesti Rippikouluksi.

Asioita alkaa tapahtua, ja Rippikoulu huomaa, ettei ole yksin musiikkinsa kanssa. Löytyy Xysmaa ja Amorphista. Suomalainen death metal ottaa ensiaskeleitaan, mutta Rippikoulussa on jotakin erilaista. Vauhdin ja raivon sijaan bändi keskittyy yllättävän paljon hitaaseen ja lähes okkultistiseen tunnelmaan, jota silti sävyttävät kuohivat thrash-riffit ja grindcore-täräytyksetkin. Ensimmäinen demo on vielä haeskelua, mutta toisella yrittämällä palaset loksahtavat kohdilleen. Vuonna 1993 julkaistaan Musta seremonia.

Nyt niin CD:llä kuin vinyylilläkin uudelleenjulkaistu puolituntinen on häpeämättömän yksinkertainen mutta silti tai juuri siksi murskaavan tehokas kuolemanjulistus. Biisit jolkottolevat zombielefantin lailla eteenpäin ja nappaavat kuulijan matkaansa raskaalla kitaroinnillaan ja jostakin alitajunnasta kumpuavalla groovellaan. Pimeys yllä Jumalan maan -kappaleessa päästään taas jo lähelle kiduttavan doom metalin ydintä hitaine tempoineen, syvine murinoineen ja syntikoineen. Kansilehtiseen napattu suomaisema sopiikin hyvin Rippikoulua kuvaamaan: musiikki velloo ja upottaa mutta ei kuitenkaan ole mitään tylsää junnausta – biisit iskevät kuin myrkyllinen lietevesi kurkkuun.

Simppelin etenevällä rumpaloinnilla, hautajaismaisilla lead-kitaroilla ja individualismia ylistävillä suomenkielisillä sanoituksilla Rippikoulu rakentaa lähes uskonnollissävytteisen death/doom-teoksen, joka ei ole menettänyt voimaansa 17 vuodessa. Päinvastoin, Necros Christosin kaltaiset yhtyeet tuntuvat olevan Valkeakosken vyöryttäjien jälkeläisiä näinä päivinä. Vaikka tietenkin muutama demobändin kauneusvirhe löytyykin ja Rippikoulu lopetti uransa Mustan seremonian jälkeen, on tämän julkaisun vaikuttavuutta vaikea kieltää. Valitsetpa CD:n skarpimman tai vinyylin vintage-henkisemmän miksauksen, itse musiikki pysyy ja lumoaa.