Skindredin lämmittelijänä Tavastialla esiintynyt Forever Never on kuuden vuoden ikään ehtinyt poppoo Briteistä, ja vuonna 2009 julkaistu nimikkoalbumi on yhtyeelle toinen kokopitkä.

Bändi soittaa kevyttä ja rentoa metallivaikutteista rokkia. Raskaimmillaan ollaan jossain Five Finger Death Punchin suunnalla, kun taas kevyempi puoli on silkkaa Nickelbackia. Paremmin yhtyeen hallussa pysyy rokkaavampi puoli, johon on välillä saatu mukaan kivan kuuloisia jippoja kitarapuolelle. Bändin melodiatarjonta taas jää useilta osin vaisuksi, ja laululinjat häviävät tajunnasta samantien kun sinne ehtivät.

Vihaisemmassa ilmaisussa Forever Neverin ongelmaksi muodostuu kaksi seikkaa: albumin poprockimaiset soundit syövät suuren osan riffien painavuudesta, vaikka kuinka matalia kitarasointuja niiden rajoissa päräyttelisi. Myös lauluosasto alkaa välittömästi riidellä metallisemman rytistyksen kanssa, sillä niin puhdas laulu kuin valikoiduissa kohdissa tehokeinona käytetty rääkynä viestivät kaikkea muuta kuin raivokkuutta ja tunteikkuutta.

Albumi on niin perusvarma suoritus, ettei sitä oikein osaa vihatakaan. Lisää rohkeutta sävellyksiin ja tunnelatausta ilmaisuun, niin tästä voisi ehkä kehittyäkin jotain.