Airbournen debyytti sisälsi joko rivakoita, tai erittäin rivakoita ralleja. Samankaltaista odottava yleisönosa saattaakin kokea pettymyksen, sillä No Guts, No Gloryllä on bändin musiikkiin hiipinyt myös muunlaisia sävyjä. Tai siis lähinnä sävy, sillä mukana on nyt rauhallisempaakin materiaalia. Mitään lällyilyä, kuten koneita tai nyyhkyballadeja, ei sentään löydy.

Peräkkäin kuunneltuna levyt osoittavat, että kehitystä on tapahtunut. Vaikka Airbourne on selkeästi vanhentunut, se ei missään nimessä ole tullut aikuiseksi. Laulujen aiheet eivät ole muuttuneet, eikä toteutuksessa ole hiki lakannut haisemasta. Siihen nähden, ettei meno alunperinkään ole kovin omaperäistä ollut, on uusia riffejäkin keksitty kiitettävästi, puhumattakaan tarttuvista kertosäkeistä, jotka todistavat aukottomasti, että yksinkertainen on suorastaan kaunista tässäkin asiassa. Suurin puute on tälläkin kertaa varsinaisen huippubiisin puute. Materiaali on kyllä tasaisen korkeaa laatua, mutta pari sellaista kappaletta, jolla bändin saisi herättämään kiinnostusta myös valtavirtayleisön puolella, ei olisi pahitteeksi. Born To Kill ja Raise The Flag pääsevät lähelle, mutta ei aivan riittävän lähelle. Jotenkin jää fiilis, että jos nyt esimerkiksi Mutt Lange olisi ollut tuottamassa, olisi tämäkin ongelma enää muisto vain. Lange ei varmaankaan olisi pystynyt estämään levyn muuttumista aavistuksen puuduttavaksi loppua kohden, koska ei siinä onnistunut silläkään levyllä, jossa on tykki kannessa. Airbournen tapauksessa lieventävänä asianhaarana voidaan huomioida ainakin huomattavasti pienemmät ympyrät, jotka toivottavasti ovat kasvamaan päin.

Pienistä puutteistaankin huolimatta tämä australialaiskvartetti tekee konstailematonta ja hyväntuulista bilerokkia, jollaiselle on aina käyttöä. Hyvien biisien määrä peittoaa tällä kertaa heikommat reilusti. Levy osoittaa, että homma on niin hyvin hallussa, että sille on helppo povata jatkuvuutta. Kolmannelle levylle olisi kuitenkin syytä keksiä jotain uutta, näyttää siltä että tämä tie on pitkälti kuljettu. Ja uudella tarkoitan jotain muuta kuin ulkomusiikillista, vaikkapa tuota tuottaja-asiaa.