My Fate antaa kolmospitkäsoitollaan merkityksen asennemetalli-termille. Tamperelainen porukka nimittäin jyrää eteenpäin nimenomaan asenteella eikä niinkään kaikkein omintakeisimmalla materiaalilla.

Levy ei musiikillisesti juurikaan kuulostaa vuonna 2010 valmistuneelta, vaan yhtyeen suurimmat vaikuttajat lienee lepäävät vahvasti useankin vuosikymmenen takana. Kahden sanan kuvaukseksi bändin musiikista sopisi vaikkapa ”melodisempi Testament” tai ”monipuolisempi Pantera”. Kukin päättäköön itse, laskeeko nämä mieleen johtuvat viittaukset esitettäväksi yhtyeen puolesta vai sitä vastaan.

Room For Regretin miellyttävimmiksi kappaleiksi osoittautuvat avausraita Unchained sekä lyhyt ja vauhdikas Snap. Myös Fulfilthin riffikokoelmassa on paljon hyvää. Giant Collapsen hidastelu taas jää heikoimmaksi hetkeksi ripeämmän tavaran keskellä.

Albumin kasaansaattamiseen on kuulemma vierähtänyt yli vuosi, ja se kuuluu ainakin hyvin hitsautuneessa yhteensoitossa läpi levyn. Pienen marinan taas voi heittää asteen voimattomien rumpusoundien puoleen. My Fatelta kuullaan hyvällä ryhdillä kulkeva esitys, jonka kappalerakenteissa ei vain ole kaikilta osin riittävästi kantavaa ideaa suurempien tunteiden herättämiseen sisälläni.