HIM:in levytysura muodostuu nykyisin jo ennustettavalla tavalla vuoroin raskaammista ja vuoroin taas popahtavammista kokonaisuuksista. Screamworks: Love in Theory and Practicella ulospano on jälleen mainstreamimpaa ja se on ehtinyt parissa viikossa materialisoitumaan pikavauhtia massiivisiksi levymyyntimääriksi niin Suomessa, Englannissa kuin Yhdysvalloissakin. Jos sama meno jatkuu muuallakin maailmassa, edellinen kiekko Venus Doom  saa nopeasti päällensä välityön leiman.

Screamworksin biisimateriaali ei itsessään tuo HIM:in palettiin uusia värejä - mahtavista melodioistaanhan yhtye tunnetaan jo ennestään. Ville Valo sen sijaan tuntuu löytäneen yhden lisäulottuvuuden uniikkiin laulutyyliinsä. Nyt Villestä lähtee ajoittain niin raakaa rääkyä, että se tuntuu jo kuuntelijankin kurkunpäässä. Kun nerokkaasti ajoitetut rääyt lisätään makeisiin falsetteihin, joita kuullaan esim. vetävässä Shatter Me with Hopessa, ainakin itse löydän uuden arvostuksen Valoa kohtaan jo pelkästään laulajana. Kappaleet ikäänkuin saavat uutta syvyyttä kun yhden ja saman laulufraasin aikana Villen äänen päätä hyväilevä silkkihansikas muuttuu raastinraudaksi.

Screamworks on melodioiltaan vahvinta HIM:iä koskaan ja sen menestys on joka soinnullaan ansaittua. Paljon sanottu yhtyeen kohdalle joka on ampunut hittejä sarjatulella jo vuosikymmenen, mutta en vielä parin viikon intensiivisen kuuntelunkaan jälkeen löydä Screamworksilta huteja, vaikka kuinka kyynisin korvin kiekkoa kuuntelisin. Biisit eivät ole myöskään mitään päiväperhoja joiden kuunteluun kyllästyisi muutamalla pyöräytyksellä. Leipääntyminen kuulijoilla toki tulee olemaan edessä jahka radio väistämättä parin seuraavan vuoden aikana luukuttaa läpi kaikki albumin kymmenkunta singleksi kelpaavaa biisiä. Pari keulasinkkua, turvallisempi Heartkiller ja elektronapsutuksiakin pienimuotoisesti utilisoiva Like St. Valentine ovat jo radio- ja videokierrossa, mutta veikkaan että ennen kuin levyn koko markkinointikaari on läpi käyty, ei olisi isokaan ihme, vaikka radiosinkkuja ilmestyisi 6-7 lisää.

Ellei Screamworksilla irtoa platinaa vähän siellä täällä, vika on muualla kuin musiikissa. Nyt maailmanvalloituksen aseena on suorastaan pelottavan hyvä albumi, jonka ylittämisessä Valolla on itselläänkin vielä kova työ. Se on niin läpikotaisin tyrmäävä hittiputki, että edes paatuneimmin listahittisuuntautuneen sunnuntaikuuntelijan on vaikea valita sieltä kuunteluun "se yks hyvä biisi", koska tulevan vuoden ajan joka kuukausi "se yks hyvä biisi", jota radiossa toitotetaan, tulee olemaan eri.

Screamworksillä ei tingitä bändin tutusta konseptista palaakaan, mutta se tarjoilee lähes ähkyn aikaansaavan kattauksen häpeilemättömän umpikaupallista poppia ja niin vastaanlaittamattomia melodioita, että niille antautuu ilokseen, kerta toisensa jälkeen mieskin. Ville Valo pystyy näemmä saattamaan Seppo Rädynkin kosketuksiin feminiinin puolensa kanssa.

Screamworks on ylivoimaisesti parasta HIM:iä ikinä. Jos olet eri mieltä, annan anteeksi erehtyväisyytesi.