Liian runsaasta kotiseuturakkaudesta ei tätä split-levyä voi kiittää. Mikkeliläiset Ydinmätä ja Paskahalvaus ilmaisevat mielipiteensä kotikonnuistaan jo levyn nimessä, ja eipä lyyrinen sisältökään kuvaa kiillota. Jos näihin miekkosiin on uskominen, Etelä-Savon vuokrataloissa käydään sotaan ja grillillä otetaan turpaan.

Ja kuten yhtyeiden nimistä voidaan päätellä, punkiahan tämä on. Eroja kuitenkin löytyy: kun Paskahalvaus heittää saastat korviin rehellisen nostalgisella ’77-meiningillä, yltyy Ydinmätä yllättävänkin moderniksi tapaukseksi. Sähäkällä mutta napakalla rumpalilla varustettu kvartetti rullaa ärhäkästi eteenpäin nykypäivän HC:n voimin, mutta on mukana hieman erikoisempaakin koukkua. Esimerkiksi Palavan kaupungin reunoilla hyödyntää hienosti suvantoja ja melodioita. Muutamat biisit livahtavat paikoin ehkä liiankin nopeasti ohi korvien, mutta toisaalta Ydinmätä on selkeästi iskemässä luuta kurkkuun eikä luomassa vartin mittaisia avaruusaarioita.

Paskahalvauksen puoli jääkin Ydinmädän jälkeen varjoon. Onhan yhtye räkäinen ja resuinen kuin olo parin päivän kännäyksen jälkeen, mutta kappaleet tuntuvat olevan liikaa alan standardien mukaisia niin rakenteiden kuin juoppohehkutuksien puolesta. Muutamat hauskat laulusovitukset ja säerippeet (”Juokse tai kuole!” Mikkeli City Runissa) jäävät mieleen, mutta muutoin annan Kakkahätä-77:n ja Maakuntaradion hoitaa omissa stereoissani tämän puolen.

Luonnollisesti seiskatuumamuodossa julkaistu plätty osoittaa näiden nuorten toivojen – etenkin Paskahalvauksen - kompastelevan vielä osittain lapsenkengissään. Potentiaalia ja intohimoa kuitenkin löytyy, joten bändit varmasti potkivat itseään eteenpäin tulevaisuudessa.