Martial music on hankala musikaalinen lokero, sillä sen alle on niputettu milloin minkäkinlaista instrumentaalimusiikkia, industrialia ja ambientia - kunhan vain levyllä on sotaisen kuuloisia marssirytmejä tai edes uhmakkaalta kuulostavia puheenpätkiä. Oman lusikkansa soppaan on nakannut myös hollantilainen Nihil Novi Sub Solen levydebytointi Jupiter Temple.

Perusasiat ovat NNSS:lläkin kunnossa: näennäisen synkkää ja pahaenteistä synailua, marssitahteja sekä julistamissävyisiä puhe-sampleja. Rangon ympärille on kuitenkin kyhätty varsin vähän varsinaista lihaa ja levystä haiskahtaakin vahvasti tekijän tahto tehdä pastissia Arditi/Puissance-akselin bändeistä, tai vaihtoehtoisesti kyky apinoida itsestäänselvyyksiä tyyliuskottavan mallin mukaisesti.

Lopputuloksena on kelvollinen, mutta kaukana hyvästä ja tasokkaasta jyräämisestä oleva instrumentaalipaisuttelu. Synat puhuvat paikoin painostavaa kieltään, mutta vaikutelma on suurelta osin kovin keinotekoisen tuntuinen. Tämän myötä levyn sotaisuus tuntuu enemmänkin muovisotilasmenolta kuin tuomiopäivää uhkuvalta armeijalta. Saavutus kai sekin.