Italialainen As Memory Dies sysää debyytillään roiman annoksen ysäripohjaista melodeathia, joka oletusarvoihin nähden toimii odotettua paremmin. Ensimmäinen huomionarvoinen asia on, miten hyvin tuotettua materiaali on. Rosoisuutta on tarpeeksi ja soittoraidat on saatu nivottua mukavasti yhteen. Perinteisen tarttuvamman ja koukukkaan biisirakenteen sijaan herrat ovat omaksuneet intensiivisemmän ja jopa hieman eeppisemmän otteen, mikä näkyy erityisesti biisien pituuksista. Groovaavuutta, junttaamista ja maukkaita temponvaihteluja on sopivasti pitämään mielenkiintoa yllä. Voisi kuvailla jonkinasteiseksi köyhän miehen Dark Tranquillityksi. Laulajan rähinä tuo hyvää lisäsäröä kappaleiden rakenteisiin. Vaikka perusasiat kunnossa ovatkin, ei koko levyltä löydy kunnollisia tajunnanräjäyttäjiä. Hyvää rymistelyä, mutta en silti keksi yhtään syytä miksi tätä kuuntelisi enää joskus uudestaan, kun menevämpääkin olisi. Hyvä yritys, mutta jotain korvaamattomampaa ja massasta erottuvaa Italian pojat kaipaisivat.