Vajaan kolmen tuhannen asukkaan Konnevedeltä tulee muutakin kuin – öh, niin, mitähän hemmettiä sieltä edes tulee? Paitsi siis yksi Suomen tämän hetken kovimmista hevibändeistä, Excalion.

Excalion on harmillisen tuntematon yhtye. Tietämättömille: Uuden High Time -levyn saatekirjeessä mainitut Nocturnal Rites ja Thunderstone osuvat tyylillisesti varsin hyvin kohdalleen (ja etenkin paremmin kuin ne pakolliset suomalaisuudesta johtuvat Stratovarius- ja Sonata Arctica -vertailut). Excalionin tempo ei nouse power metal -äärilukemiin, mutta siltipä yhtye kevyesti power metaliksi luokitellaan.

Perinteisestä hard rockista lainataan laulumelodiat, -stemmat ja -kuorot, ja kaikkea kuorrutetaan hienoilla kosketinosuuksilla, jotka välillä eksyvät jopa kevyen sinfonisiksi. Hyvä esimerkki tästä kaikesta on Bring On The Storm – mutta levyltä löytyy toki kovempiakin biisejä. Ei sillä, Excalionin sävelkynä on ollut aiemminkin erittäin terävä.

Yhtyeen uraa onkin ollut hieno seurata: Debyytillä sävellystaito ei ollut vielä sovitustaidon tasolla, kakkoslevy Waterlinesille yhtye petrasi sävellyspuolta ja teki kymmenen hemmetin kovaa biisiä – ja nyt kolmannen levyn kohdalla tarjolla on Excalionin kaikki parhaat puolet, vielä entisestään hitusen terävöitettynä. Keskitempo tuntuu (ikävä kyllä) laskeneen aavistuksen, mutta tällä kertaa loistobiisien lisäksi sovituksista on rutistettu jopa vielä hieman lisää irti. Dynamiikkaa ja dramatiikkaa on tarjolla entistä enemmän.

Uudet aluevaltaukset osoittautuvatkin levyn suurimmiksi (ainoiksi) miinuksiksi. Havaittavimmat irtiotot kuten energisen Foreversongin pliisu välike ja kosketinvetoinen, jopa elokuvamusiikkia muistuttava A Walk On A Broken Road -slovari eivät tunnu sopivan kokonaisuuteen oikein mitenkään. Mut hei – jos levyn suurin miinus on levyn ainoan slovarin lisäksi viimeisen biisin c-osa, niin sehän vain kertoo kauttaaltaan erittäin kovasta levystä.

Yhtyeen taustajoukoista voi myös nurista hieman. Lauluissa ja -sovituksissa on siis menty 80-luvun ja hard rockin suuntaan: Taustalla tuplataan laulumelodioita, pieniä kuoroja ja stemmoja pusketaan kiitettävän usein (á la The Flags In Line – juu, tämä on kuultu ennenkin sen miljoona kertaa, mutta biisi maistuu silti stemmojen ja taustalaulujen ystäville). Harmi vaan, että hienot laulukuorrutteet on valtaosin miksattu turhan hiljaiseksi...

Toivottavasti seuraavalla levyllä budjetti on hieman suurempi, sillä miksaajan ja/tai tuottajan vaihtaminen voisi hyvinkin saada Excalionista sen viimeisen pisaran irti, sillä jo nykyisellä kotikutoisuudellaan Excalion on kotimaisen melometallin terävimmässä kärjessä.

Levyn kovin biisi on heti alun Enter A Life iskevällä kertsillään ja tietenkin kaikkien taiteen sääntöjen mukaisine loppunostatuksineen, kakkosbiisi From Somewhere To Anywhere on myös hitiksi laskettavissa – ja sama linja jatkuu läpi levyn, sillä biisi biisiltä edettynä (levyn ainoaa slovaria lukuunottamatta) jopa levyn lopettava Foreversong on erittäin toimiva. Varsinkin kertsit jäävät takaraivoa kutittamaan, ja sitähän melodinen metalli vaatiikin.

Genrestä ja vertauskuvista arvaten High Timen kappaleet ovat – tietenkin – varsin kliseisiä niin sävellysten, sovitusten kuin välillä jopa sanoitustenkin osalta. Mutta jos eli kun yhtye tekee melodista metalliaan todella osaavasti, mitäpä väliä sillä, vaikka Excalion ei genreä uudistakaan. Eipä sitä kukaan muukaan ole uudistanut ihmeemmin lainkaan sitten Dragonforcen blastbeatien...

Itse itseäni edellisen Waterlines-levyn arviosta lainatakseni: "Omaperäisyydeltään levy ei ole lähelläkään kiitettävää – mutta väliäkö sillä, kun koko paketti kuulostaa pirun hyvältä -- [levylle] tekisi mieli antaa kymppi jo pelkän olemassaolonsa takia: Melodista, tarttuvaa ja ihanan toimivaa heviä kun ei koskaan ole liikaa." Samat sanat pätevät myös High Timeen, ja vielä piirun verran osuvammin.

P.S. Ei mulla muuta, mutta tsekatkaa ihmeessä tämä levy, jos melodinen hevi kiinnostaa vähääkään. High Timeä parempia levyjä kun ei ole viimeiseen kymmeneen vuoteen julkaistu niin älyttömiä määriä, että tämä kannattaisi skipata. Lisäksi High Time on sarallaan – jo nyt – erittäin vahvana ehdokkaana yhdeksi vuoden 2010 parhaista levyistä.